Juu, espanjan kielen tunnit sitten alkoi. Meillä on suomalainen opettaja joka on asunut täällä jo aikas pitkään ja osa-aikaisena toimii myös opettajana. Meillä on siis yksityisopettaja. Eka tunti meni hyvin. Tiina tajus kaiken nopeammin ku minä, mut oliko tuo nyt sitten yllätys. Mä kun opin paremmin puhumalla, kun oppitunnilla. Me puhutaan tosi paljon ja saan kyllä tunneista tosi paljon, mut silti oppiminen tapahtuu mun tapauksessa tuolla espanjalaisten parissa. Onneks mun työ vie mua aikas paljon eri ihmisten, myös espanjalaisten, pariin.
Ope käy meillä joka keskiviikko ja lauantai, ja sen aikaa meille tulee myös toinen ihminen, Anniina. Hän on suomalainen tyttö joka asuu nyt ainakin kesän täällä, ja on kokenut lastenhoitaja. Veeti ei huutanut Anniinan kanssa juuri lainkaan, vaikka Tiinan serkun kanssa se oli yhtä huutoa. Veetin kanssa on nyt se ongelma kun Tiina on ollut kotona, eikä Veeti ole ollut kenelläkään hoidossa, niin se huutaa välittömästi jos Tiina tai minä ei olla paikalla. Siksi olimmekin erittäin iloisesti yllättyneitä että kaikki sujui Anniinan kanssa niin hyvin. Käytämme häntä varmasti kesän aikana paljonkin. Ja olen pahoillani jos Anniina luet tätä, mut me vähän toivotaan ettet sä pääse kouluun, me menetettäis hyvä lastenhoitaja… No kullakin on tiensä kuljettavana.
Mut nyt täytyy istua iltaa vaimon kanssa, varmaan läpikäydään vähän tuota ser-verbin taipumista hetken ennen ku uppoudutaan TV:n ihmeelliseen maailmaan….
Palaillaan! Hasta luego!!!
-SS-
1 vastaus tähän mennessä ↓
riku // heinäkuu 2, 2008 at 2:08 ip
No oletkos tutustunut paikalliseen turisti pappiin jo?